Joulusiivo II
Ikkunoita pestessäni pohin kaikenlaisia rajoja. Kun verhot ja kuvat otetaan pois ikkunoilta, olohuone tuntuu avarammalta. Totta, valoa tulvii runsaasti sisään pimeänäkin päivänä.
Ihminen on kummallinen eläin. Koti tuntuu kodilta vasta sitten kun on verhot, kaihtimet kukat ikkunoista. Tätä sanotaan sisustamiseksi, ja sitähän se onkin, mutta on se myös eristäytymistä. Meillä on ikkunoita, joista ei näe ulos - eikä varsinkaan sisälle. Mitä pelkäämme?
Sitten orapihlaja-aitaa, puuaitaa, sermiä ja seinää. Meidänkin tontti on aika hyvin aidattu. Miksi ihmeessä? Pidän valosta, mutta istutan puu valon tielle.
Jos tekemisiään rajoittaa, saa niin tehdä koko ikänsä. On ihmisiä, jotka pelkäävät, että heitä koko ajan tiiraillaan. Eikä tiirailla.
Suomeen tulee jouluksi ja uudeksi vuodeksi satoja tuhansia venäläisiä turisteja. Hyvä, että tulee, saavatpahan turistirysät töitä. Jämsän Himoksessa saslikigrillit käryävät autojen välissä kun kenttälounas valmistuu. Sitten on niitäkin, jotka ostavat kaiken valmiiksi mökkiin aamiaisesta alkaen.
Kun viisumivapaus Venäjältä Suomeen alkaa, turmismin määrä kasvaa entisestään. Siina voisi olla Akaallekin mahdollisuus. Jos nyt saataisiin aikaseksi sen kylpylä tuonne Satamaan.
Joulusiivo II
Meillä ei ole ainuttakaan verhoa. Eikä tule. Ketä kiinnostaisi hiippailla pihalla tiirailemassa sisään? Tai jos jotakuta kiinnostaisikin, niin mitä hän hyötyisi näystä?

Joulusiivo
Muistan myös itsekin niitä Jouluja kun yhdessä niitä vietettiin Tiedepolulla. Omalta kohdaltani ympyrä on sulkeutunut eli muutimme takaisin Tiedepolulle. Kaikkea hyvää myös jatkossa!
T. Kimmo silloisesta E-rapusta.