Kiusallista kirkosta

Kirjoittanut as_juha — kirjoitettu: keskiviikko 19. lokakuuta 2011, 10.15 — viimeisin muutos: keskiviikko 19. lokakuuta 2011, 14.57

Silti olen vakaasti sitä mieltä, että Akaan seurakunnalla on liikaa työntekijöitä ja liikaa kiinteistöjä. Kun kolme seurakuntaa on lyöty yhteen, pitäisi tulla toimeen huomattavasti vähemmällä. Älkää minulta kysykö, mistä pitäisi karsia. En tiedä, tiedän vain sen, että väkeä irtisanomalla saadaan rahaa säästymään nopeimmin. Onko tämä tie oikea, en tiedä sitäkään, mutta irtisanomisia näemme ympärillämme joka päivä. Kun rahat ovat loppu tai kirstun pohja häämöttää, yleensä toimitaan, eikä ajatella toimittavan.

Kylmäkosken kirkko on saanut Kirkkohallitukselta 250 000 avustuksen kirkon katon korjaamiseen. Tämä tietää lopullisesti sitä, että katon korjaus alkaa ja koko kirkko ennen pitkää korjataan. Hienoa!

Olen osaltani syyllinen siihen, että Kylmäkosken kirkon sulkemisesta syntyi sellainen meuhu kuin syntyi. Miksi huseeraan tällaista, vaikka sanon seurakunnalla olevan kiinteistöjä liikaa. Yksinkertaisesti siksi, että kirkko olkoon minusta viimeinen paikka, joka sivistyneessä yhteiskunnassa suljetaan. Tämä vuonna 1900 käyttöön vihitty kirkko on antanut "jotakin" tuhansille ihmisille ja oikein toimien se voi tehdä sitä edelleen.

Onko Suomi syvistynyt yhteiskunta, siitä joskus toiste.

Keräys Kylmäkosken kirkon korjaamiseksi on osoittanut ainakin sen, että vielä löytyy halua toimia tärkeinä pidettyjen asioiden puolesta. Talkoohenki ei ole kuollut, tarvitaan vain oikea ärsyke. Kirkon sulkeminen oli tällainen ärsyke. Olen iloisesti yllättynyt aina, kun kuulen, että Kylmäkoski-Seuran korjaustili karttuu.

Nyt tarvitaan myös ärsyke evankelisluterilaisten seurakuntien toiminnan muuttamiseksi niin, että väki liikkuu ja toiminta muuttuu. Se ei onnistu niin, että hengaillaan vapaiden suuntien kanssa ja avataan kirkot kaiken maailman kaatujille ja hihhuleille sekä poppareille. Suhtaudun suurin varauksin myös kristittyjen ykseyteen. Tässä sekamelskassa ei oma ääni enää kuulu, kuuluu vain naapurin äänin. Ei minulle luterilaisena raakalautakörttinä ole sama, miten luterilaisessa kirkossa mesotaan.

Ja sekin on totta, että evankelisluterilaisen kirkon ongelmista hyötyy joku. Joku kulkee joukossamme myös ketunhäntä kainalossa. Kun mieli on altis, yleensä järki sumenee, ja seuratataan karismaattisinta, vaikka tämä tekisi mitä.

Olemme luovuttaneet seurakuntamme viranhaltijoille ja luottamushenkilöille. Papit ja levitat puhuvat mitä puhuvat ja kirkkopoliitikot ovat päättävinään rahoista. Ehkä oikein, mutta ei koskaan kovin maallista. Jouluja ja muita suurempia juhlia lukuunottamatta tavallinen rahvas ei kirkossa näy, eikä häntä siellä paljon kaivatakaan.

Kun Kylmäkosken rahvas tuohtui kirkkonsa sulkemisesta, huudettiin siellä ja täällä: kirkko tiilikasaksi ja tiilit myyntiin. Seurakunnan viranhalitijat ja kirkkopoliitikot löysivät heti kymmnen tärkeämpää kohdetta, jotka pitäisi kirkon sijasta korjata. Viialalaisiakaan ei saa koskaan unohtaa! Jos kirkkovaltuusto äänestää Kylmäkosken kirkon korjausrahoista, ollaan pahasti hakoteillä.

Jättäisivät nyt jonkun viran tai toimen täyttämättä.

Niin kauan kuin me ajattelemme nutkkapatrioottisesti, me tuhoamme seurakuntaa, emme rakenna mitään. Tosiasia on sekin, että joka sunnuntai ei jokaisessa kirkossa pidä saarnata, koska yhteensä kuulijoita tuskin yli sataa on. On keskitettävä, mutta on keskitettävä oikein. On tehtävä enemmän talkoilla, mutta on saatava talkooväki liikkeelle.

Ehkä olisi oikein sekin, että kerättäisiin vain kymmenyksiä seurakunnan toimintoihin. Silloin tiedettäisiin tarkkaan ne, keitä toiminta kiinnostaa.

Nyt vielä, kun mummot jaksavat juosta, luullaan, että joka paikassa on pidettävä toimintaa. Entä jos mummojen jälkeen ei tule enää ketään?

Arkkipiispa John Wikström sanoi kerran, että ei pidä itseään erityisen uskonnollisena ihmisenä. En minäkään itseäni minään erityisen uskonnollisena pidä, mutta aina hyvin yhteiskunnallisena ihmisenä kylläkin. En halua saada raamatusta päähäni, mutta hyvään väittelyyn olen aina valmis. En oikeastaan tarvitse muuta kirkollista kirjaakaan kuin virsikirjan. Sieltä löytyy koko raadollinen maailma, selviytysmistarinoitakin.

Olisi aika palata aitoviereille ja lähteä nyt - nyt jo - ihan tosissaan miettimään, mitä me sillä korjatulla Kylmäkosken kirkolla teemme. Pelkkiin jumalanpalveluksiin ja hautaan siunauksiin se on liian kallis tila.

Virsi 600 - opiksi ja huviksi.