Kaikista synkistä uutisista ja tulevaisuuden huonoista ennusteista huolimatta huomenna on jouluaatto. Otteen on aika kirvota, on aika pysähtyä. On aika katsella lähelle, on aika läheisten, on aika ihan omien juttujen. Läheltä löytyy yllättävän tärkeitä ja mieleisiä asioita, ehkä sittenkin tärkeimpiä asioita elämässä.

Taas päästiin jouluun. Joulu on perheiden juhla, ja kenenkään, joka ei tahdo olla jouluna yksin, ei pitäisi olla yksin. On aika katsoa, onko lähellä joku yksin tai onko läheisistä joku uksin. Joulupöydässä pitää olla aina tilaa tulijalle.

Joulu on lasten juhla. Siksi on kuvottavaa lukea juuri joulun alla synkkiä uutisia perheväkivallasta. Joku on pahasti pielessä, jos isä surmaa pienet lapsensa ja vaimonsa, olkoonkin, että isä on eristetty perheestään. Mikä tätä kansaa vaivaa? Tämä kansa ei voi hyvin, jos muutamat meistä voivat näin pahoin. Heikoin lenkki katkesi. Maksamme joistakin takavuosien virheistä hirvittävää hintaa.

Eivät lapset ole koskaan tehneet mitään väärää. Lapset ovat vilpittömiä, joten heille myös on oltava vilpittömiä. Kun lapsi tulee luo, hänet on otettava syliin. Akaan seurakunnan diakoni Aila Laaksonen näkee syvälle akaalaiseen arkeen. Hän, yhtenä joukosta, taistelee tänäkin jouluna lasten hyvinvoinnin eteen.
Taas päästiin jouluun. Arki on kiireistä ja aina ei tahdo jaksaa. Jouluna kannattaa tykönään pohtia, kuinka itse voi. Kuinka moni meistä kysyykään itseltään, vaikka vain leikkisästi pelin edessä: mitä kuuluu. Jos vastaus on rehellisen kelvollinen, on syytä leveään hymyyn. Jos vastaus on epävarma tai kehno, on käännyttävä lähimmäisen puoleen. Yksin harvoin ratkeaa mitään.

Kun Suomi 1960-luvulla alkoi vaurastua, hylkäsimme ehkä huomaamatta monta yhteisöä rakentavaa perinnettä. Joululahjoja ei tehdä enää itse, jouluruoatkin pääsääntöisesti ostetaan. Joulukoristeiden valmistaminen, piparkakkutalojen ja jouluseimien pystyttäminen ovat harvojen iloa. Ei ostaminen kiellettyä ole, kerskaaminen kyllä.

Kaikista tärkeintä on, että olemme jouluna läsnä. Juhlan olemuksen on riimitellyt joululauluksi Tuikkikaa oi joulun tähtöset kansakoulun opettaja Elsa Koponen 1918.

Tuikkikaa oi joulun tähtöset
kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua,
yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää oi joulun laulelot,
rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon,
rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Kerran loppuun satu joulun saa
Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet,
siks oi tähtisilmät loistakaa.

Toivotan kaikille Akaan Seudun lukijoille hyvää joulua.