Vuosi 2011 päättyy monilta osin sekavissa tunnelmissa. Euron kriisi ei ole kadonnut minnekään, vaikka siitä ei ole muutamaan päivän puhuttu mitään. Ennusteet Suomen talouden tilasta jäivät joulun alla nollaan ellei peräti miinukselle, riippuu puhujasta. Kuntauudistus on lähtökuopissaan ja tunteet monessa paikassa kuumina. Yritykset lomauttavat ja irtisanovat. Maan hallituksenkin sisällä hiertää, mistä kertoo viimeistään se, että kaikki kabinetissa istuvat vakuuttavat yksituumaisuuttaan. Tammikuussa äänestetään tasavallan presidentistä ja syksyllä valitaan uudet valtuustot. Luntakaan ei ole missään ja puut kaatuvat myrskyn alla.

Nyt jos koskaan on aika esittää monessa asiassa se toinen kysymys. Mitä oikeasti tapahtuu, kun nyt näyttää tapahtuvan kaikenlaista. Rauhallisena pysyminen on kaiketi viisainta tässä ja nyt. Hyvin usein harkinta antaa vastauksia kysymättömiinkin kysymyksiin oli sitten kysymys vaaleista tai euron tulevaisuudesta. Koko ajan tapahtuu myös asioita, joista kukaan ei puhu mitään. Mitä enemmän julkisuuteen revitään kaikenlaista, sitä visummin asioita myös peitetään. Kaaos on oikein hyvä paikka järjestellä asioita mieleiseksi ilman, että suuri yleisö huomaa mitään.

Presidentinvaaleissa ainakin on toisen kysymyksen ja pohdinnan paikka. Sauli Niinistön etumatka näyttää varmalta, mutta ei niin varmalta kuin moni haluaisi. Ensimmäisen kierroksen loppukiristä tulee jännitysnäytelmä. Toivottavasti loka ei lennä, vaan ehdokkaat ja heidän kannattajansa pysyvät asiassa. Tasavallan presidentti on Suomen valtionpäämies, mutta ennen kaikkea institutionaalinen arvojohtaja. Hänen todelliset valtaoikeutensa ovat olemattoman pienet. Kansa on saanut kuin huomaamatta poliitikoilta korvatillikan. Se saa äänestää suoraan, mutta vallatonta presidenttiä. Vahvaa johtajaa ei presidentistä äänestäjien tuella tule, presidentin täytyisi tietää vastaus toiseen kysymykseen myös.

Euro heiluu, Suomi velkaantuu ja talouden näkymät eivät ole mitenkään hyvät. Entä sitten? Maassamme on edelleenkin – ja hyvin pitkään – muun muassa suuri julkinen sektori, jota talouden heilahtelut koskevat kaukaisesti viiveellä, jos silloinkaan. Esimerkiksi sairaanhoitajille, opettajille ja päiväkodin tädeille on aina töitä, joten ei huolta huomisesta.

Toinen kysymys tässä kuuluukin, mistä saamme pian sen Nokian kaltaisen uuden sammon jauhamaan. Tai paremminkin sampoja. Ja tässä on myös Akaan elinkeinoelämällä ja kaupungin yrityslobbareilla sanansa sanottavana. Kaupunkiin tarvitaan lisää työllistäviä yrityksiä. Hyvänen aika, onhan täällä innovoitu ennenkin tapetteja, tiiliä, nauloja, ilmastointilaitteita, filttereitä, laivapultteja, nostureita……. Kaiken lisäksi kaupungissa on hyvin vahva palvelusektori, jota täkäläisten on opittava käyttämään entistä enemmän. Erityisesti nyt on nostettava lähikauppa kunniaan.

Suomi ei ole tuuliajolla, vaikka välillä siltä näyttääkin. Lähipalvelujen ja työpaikkojenkin säilyminen on sittenkin hyvin pitkälle meistä itsestämme kiinni. Olemme joko ostavia asiakkaita tai osaavia tekijöitä. Olemmeko?

Paikallislehti Akaan Seutu kiittää kaikkia lukijoita ja yhteistyökumppaneitaan päättyvästä vuodesta. Oikein onnellista uutta vuotta 2012.

Raketteja ilmaan

Kurisjärvelle näyttää syntyneen uuden paloaseman myötä mukava perinne, toimintapäivä uuden vuoden aattona. Kaiken kruunaa ilotulitus kello 20. Tätä turvallista paukuttelua sopii mennä katsomaan läheltä ja kaukaa.

Tänäkin vuonna paukuttelu aloitetaan huomattavasti ennen määräaikaa. Moni myös paukuttelee missä vain ja miten vain. Ilotulitteista tuleekin surupommeja.