Kimmo Pohjonen on vuoden akaalainen 2010 11.06.2010
Kimmo Pohjonen on vilpittömästi kantanut vastuuta akaalaisen seutukunnan lähettiläänä. Hän on pyyteettömästi palannut juurilleen ja tuonut taidoillaan mm. paikallisia taidetapahtumia valtakunnalliseen valoon. Esimerkillinen toiminta ja pyyteetön palaaminen juurilleen luo uskoa paikallisten kulttuuripalvelujen tuottajiin.
Kimmo Pohjonen aloitti haitarin soiton kymmenvuotiaana Viialan pelimannipiiriin kuuluneen isänsä innoittamana. Kuusitoistavuotiaana hän muutti Helsinkin opiskellakseen Sibelius-lukiossa ja jatkoi pian taitojensa harjaannuttamista Sibelius-Akatemiassa. Klassiselta puolelta Pohjonen siirtyi viiden vuoden opintojen jälkeen kansanmusiikkiosastolle, jossa hän koki "maailmanmusiikillisen herätyksen" . Kimmo Pohjonen valmistui Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta musiikin maisteriksi vuonna 2004. Pohjonen suoritti opintoja Buenos Airesissa Argentiinassa vuonna 1994. Hän on tehnyt opintomatkoja myös Tansaniaan Bagamoyo College of Arts – yliopistoon vuosina 1989-1992. Pohjonen opiskeli Helsingin Konservatoriossa 1980-1985.
Haitaritaiteilija, säveltäjä Kimmo Pohjosesta on kasvanut yksi Suomen kansainvälisimpiä taiteilijoita, jonka esiintymisistä yli 90 prosenttia tapahtuu ulkomailla. Pohjonen on esiintynyt uransa aikana yli viidelläsadalla kansainvälisellä festivaalilla ja maailman arvostetuimmissa konserttitaloissa. Pohjosen huikea kansainvälinen suosio pohjautuu hänen kykyynsä ennakkoluulottomasti ja rohkeasti irrottautua kaikesta tavanomaisesta ja tutusta. Pohjosen tavoitteena onkin ollut löytää musiikissa se mitä ei ole vielä tehty, muttei koskaan itse musiikin kustannuksella. Pohjonen on onnistunut nostamaan musiikkinsa ja harmonikan instrumenttina improvisaation, rockin, kansanmusiikin, avantgarden, sekä jopa klassisen musiikin huipulle. Häntä on usein kuvattu termeillä “avantgardistinen paljepaholainen”, “haitarin Jimi Hendrix”, ”shamaani” ja ”mystikko”. Usein todetaankin että Pohjosen esiintymisissä rajat konsertin, teatterin ja tilataideteoksen välillä katoavat. Musiikin tyyliseinät ovat jo aikoja sitten kaatuneet Pohjosen alkuvoimaisen taiteen paineessa. On myös kuvattu että Pohjosen soittaminen on kuin kahleettoman vapaata tanssia.
