Kolmikymppiset Maija ja Johannes Aho ovat nuorimmasta päästä Sotainvalidien Veljesliiton tukijäseniä Toijalan-osastossa. Heidän liityttyään toimintaan mukaan kesti hetken, että nuoreen pariskuntaan osattiin suhtautua. Kun tästä päästiin yli, yhteistyö veteraanien kanssa on ollut sitäkin lämpimämpää.

Tukijäsenet auttavat veteraaneja käytännön asioissa. Ahot korostavat moneen otteeseen, että jokainen vapaaehtoinen tekee omien kykyjensä ja halujensa mukaan. Ketään ei velvoiteta ottamaan vapaaehtoistoiminnasta itselleen toista työtä.

Maija ja Johannes ovat kumpikin teknisellä alalla. He ovat avustaneet veteraaneja videon kellon ajastamisesta keinutuolin korjaamiseen, ja ikkunoitakin on tullut pestyä. Maijalla on sähköalan tutkinto, joten myös pienimuotoiset sähkötyöt luonnistuvat. Ahot tekevät kaikkea, mitä heiltä älytään pyytää ja mitä he osaavat tehdä. Liitolta veteraanit saavat tarvittaessa apua myös enemmän asiantuntemusta vaativiin tehtäviin.

Käynneillä myös sosiaalinen merkitys

Maija ja Johannes muuttivat Tampereelta Kylmäkosken Käyrälän kylään reilut kolme vuotta sitten. Jo Tampereella asuessa heitä kiinnosti vapaaehtoistyö, mutta isossa kaupungissa byrokratia tuli esteeksi reissutyötä tekevälle pariskunnalle. Vapaaehtoiseksi olisi pitänyt ilmoittautua tiettyyn aikaan tiettynä päivänä, eivätkä kurssituksetkaan sopineet aikatauluihin.

Akaan Seudussa ollut juttu sai Ahot innostumaan. Sotainvalidien Veljesliitto kaipasi lisää tukijäseniä. Mukaan pääsi vapaamuotoisella puhelinsoitolla. Veljesliiton Hämeen-piiri järjesti muutaman päivän mittaisen koulutuksen, ja siitä lähti Ahojen vapaaehtoistyö sotainvalidien parissa.
Ahot ovat nyt olleet mukana toiminnassa reilut kaksi vuotta. Avunpyynnöt tulevat usein ryppäissä, mutta keskimäärin he arvioivat menevänsä veteraanien avuksi kerran tai kaksi kuukaudessa. Keikka saattaa kestää tunnin tai vaikka kuusi tuntia.

– Pyrimme menemään veteraanin luo yhdessä. Toinen voi jutustella vanhuksen kanssa sillä aikaa kun toinen tekee käytännön työtä. Käynneillämme on veteraaneille myös sosiaalinen merkitys, Ahot sanovat.

Voimaa vanhuksista

Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen.

– En olisi ikinä uskonut, miten antoisaa tämä voi olla. Saamme paljon enemmän kuin annamme, Johannes toteaa.

Työ veteraanien parissa saa omat asiat perspektiiviin.

– Kun on viikonloppuna kuullut veteraanin juttuja vanhoista ajoista ja auttanut häntä, niin ei yhtään harmita mennä maanantaina töihin, Maija painottaa.

Vaikka ikäeroa on parhaimmillaan yli 60 vuotta, niin juttu luistaa veteraanien kanssa.

– He ovat avoimia, rentoja, mahtavia persoonia kaiken kaikkiaan.

Johannes on työreissuillaan esimerkiksi Venäjällä nähnyt, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin kuin Suomessa.
Apua tarvitaan silti täälläkin. Ahot kehuvat Sotainvalidien Veljesliiton Toijalan-osastoa siitä, että byrokratia on läpinäkyvää. Johto tuntee jokaisen vapaaehtoisen, ja nämä puolestaan tietävät, mihin rahat menevät.

Vapaaehtoiset tekevät työtä täysin omalla kustannuksellaan, mutta liitto järjestää veteraaneille esimerkiksi retkiä, jotka tietysti maskavat.

Maijan ja Johanneksen mielestä on tärkeää, että vanhukset voivat tuettuina elää kotonaan mahdollisimman pitkään. Se on sekä heidän että yhteiskunnan etu. Laitoshoito kun ei ole halpaa, ja kotona asuessa mieli pysyy virkeänä.