Sivun toiminnot
Arvoisat matkustajat! 29.08.2011
Päätoimittaja Juha Kososen puhe Akaan Seudun 95-vuotisjuhlissa Toijalan veturimuseolla 25.8.2011
Vielä kerran, sydämellisesti tervetuloa. Ja kun olemme kaikki saaneet lasin käteen, niin rohkenen ehdottaa maljaa Akaalle ja Akaan Seudulle.
Kuluneina viikkoina minulta on useasti kysytty, mitä tapahtuu kun Akaan Seutu ilmoittaa lähettävänsä kohta matkalipun ja sitten kutsuu ihmiset ihan konkreettisesti ratapihalle. Ihan totta, nimittäin muutama tunti sitten tämänkin kääntöpöydän yli kulki kiskoauto.
Olemme kutsuneet teidät monella tavalla Akaan juurille. Ympärillämme olevassa veturimuseossa selviää hyvin konkreettisesti, kuinka paljon rautatie on Akaan kehittymiseen vaikuttanut. Sanomme mielellämme olevamme täällä teiden solmukohdassa, niin olemmekin. Takanani olevalta ratapihalta – Turun ja Helsingin radan risteysasemalta kaikki alkoi.
Rataa pitkin tänne saapui kuvainnollisesti oppikoulu 1907, joka oli tuolloin todella harvinainen tapaus maaseudulle. Vielä merkittävämpi tapaus oli vuonna 1916 tapahtunut Toijalan Sanomien perustaminen. Pienelle maaseutupaikkakunnalle haluttiin oma lehti.
Lehden paikkakunnalle puuhasivat rautatievarikon päällikkö Emil Holmberg, rautatiekirjuri Ossi Roos, rehtori Väinö Suvanto, kansakouluopettaja Vilho Havia, ylikonduktööri Tuomo Sarvela ja pankinjohtaja Väinö Airola. Nämä kaikki miehet toi paikkakunnalle rautatie. Kun mukaan liittyi paikallisia maanviljelijöitä ja kauppiaita, muun muassa Matti Lahdensuu, tehtailija Juho Hellberg ja monta muuta, niin saatiinhan lehti pystyyn.
Toijalan Sanomien näytenumero ilmestyi 9. joulukuuta 1916 ja lehden säännöllinen ilmestyminen alkoi 6. tammikuuta 1917.
Takanani olevan ratapihan keskellä sijaitsi suuri komea rautatieasema – näette rakennuksen kuvan museon sisällä – jonka 1. luokan ravintolassa lehden perustamista kuulemma suunniteltiin ja syntymistä juhlittiinkin. Olemme monella tavalla oikeassa paikassa, kun ratapihalla maljoja juomme.
No miksi tämä ajankohta? Yksinkertaisesti vain siksi, että te ette ole lomalla ja museo on avoinna. Ja nyt jos koskaan kannattaa uskoa paikallislehden voimaan. Sitä saa mitä tilaa – ja täksi illaksi on tilattu kesäilta.
Akaan Seutu viettää tänä vuonna edeltäjiensä voimalla 95-vuotisjuhlavuotta. Monta nimeä, monta ansiokasta tekijää. Toijalan Sanomat, Toijalan Seutu, Viialan Sanomat, Viiala-Lehti ja Viiala-Toijala-Kylmäkoski-lehti. Ajatelkaapa miten paljon sivuja, kuvia, juttuja, pakinoita, koulujen ruokalistoja, urheilutuloksia, ilmoituksia, tarjouksia, myytyjä tuotteita, yrittäjiä. Ajatelkaapa, miten paljon tekijöitä, näkijöitä ja kokijoita. Teistä jokainen on omalta osaltaan ollut mukana kannattelemassa näiden lehtien matkaa.
Joten arvoisat matkustajat, eiköhän ole aplodien paikka!
Vaikka aurinko paistaa, muutama varjoinekin sana. Suomi on iloinnut vuosikymmeniä siitä, että täällä luetaan ja tilataan sanomalehtiä maailmanennätysluokkaa. Se on ollut meille ainutlaatuinen arvo, että lehti tulee kotiin. Tänään tämä arvo on vakavasti uhattuna. Jos maan uusi hallitus nostaa lehtitilauksien arvonlisäveron yhdeksään prosenttiin, se johtaa vääjäämättömästi alan työpaikkojen vähentymiseen ja ehkä kymmenien pienten paikallis- ja aikakausilehtien kuolemaan. Arvonlisäveron ottaminen keskusteluun tuntuu kummalliselta, kun Suomi liittyessään Euroopan unioniin taisteli nollaverokannan erivapauden.
Alallemme ehkä poikkeuksellisestikin arvonlisäveron tuloa vastustavat sekä työnantajat, lehtien omistajat että lehtien työntekijät järjestöineen.
Arvonlisäveron nosto tulee keskusteluun samaan aikaan, kun painettu media käy suurta taistelua muutenkin lukijoista ja ilmoittajista. Internet tulee takana olevan tavarajunaveturin lailla joukkoomme voimalla ja pysyvästi.
Ja kun tähän kaikkeen lisätään toteutuneet, alkamistaan odottavat ja ideoidut kuntaliitokset varsinkin Satakunnassa ja Pohjois- ja Itä-Suomessa, niin on siinä paikallislehdistöllä taistelemista. Perinteisen paikallislehden levikkialuehan on useimmiten yksi kunta – nyt ehkä lakkautettava kunta.
Arvoisat matkustajat! Tänään on juhlan aika. Kun tämän lehden edeltäjän perustamislupa on itseltään Venäjän keisarilta, niin eiköhän tulevaisuuskin nähdä historian ikkunan läpi. Taistellaan, muututaan, selvitään.
Arvoisat matkustajat! Tämä ei ole toivekonsertti, mutta puheenvuoroni päättyy minun toiveeseeni teille. Kappale on teille hyvin, hyvin tuttu. Tunnistatte sen varmasti. Toivon, että kappale ei jäykistä meitä, vaan johdattaa iltaa hyvään suloiseen keskusteluun ystävien kesken.
Vielä kerran, oikein, oikein mukavaa iltaa.
Valkeakoski Big Band olkaa hyvä ja Iso J Fredriksson olkaa hyvä!