Teiden auraajat ovat vielä saaneet odottaa lähtökäskyä, mutta talven tuloon on jo varauduttu pystyttämällä aurauskeppejä teiden varsille. Valitettavan usein kepit eivät kuitenkaan saa olla rauhassa, vaan niitä katoaa vuosittain melkoinen määrä teiden varsilta.

– Laitamme syksyllä keskimäärin 15 000–20 000 keppiä, joista ilkivallan mukana lähtee vähintään 1000–2000. Jo kepit maksavat jonkin verran ja niiden laitto vielä enemmän, joten se on monen tuhannen euron vahinko, kun töitä joudutaan teettämään uudelleen, toteaa työmaapäällikkö Risto Rantaeskola YIT:n Infrapalveluista, joka hoitaa valtion teiden kunnossapidon myös Akaan alueella.

Keppien katoaminen teiden varsilta vaikeuttaa ja hidastaa auraajan työtä ja vaarantaa liikenneturvallisuuden. YIT:n urakoitsijana kevyen liikenteen väyliä ja moottoritien pysäkkejä auraava Tauno Hevonoja Viialasta törmää samaan ongelmaan joka talvi.

– Pahimpina syksyinä on keppejä jouduttu pistämään jopa kolmeen kertaan. Jos kolmen aikaa yöllä pimeässä aurataan kevytväylää ja lunta tulee taivaan täydeltä, on ilman keppejä vaikea tietää, missä väylä kulkee. Hyvä jos väylällä on pelivaraa 30 senttiä suuntaansa, ja sen jälkeen on hyvässä lykyssä 2–3 metrin pudotus ojaan. Siinä työaika pitenee, jos ei tietä näe. Kuitenkin teiden pitäisi olla aamuun mennessä aurattu. Armoa ei anneta, että työ voisi odottaa päivänvaloa, hän huomauttaa.

Hevonoja on jo pystyttänyt aurauskepit omille reiteilleen. Kataforin ja ABC:n kylmäaseman väliltä Viialasta ensimmäiset niistä hävisivät jo pystytyspäivänä.

– Tekijöitä on vaikea saada kiinni, koska se vaatisi 24 tunnin päivystämistä tien poskessa, Hevonoja toteaa.

Myös aikuiset asialla

Jos tekijä on tiedossa, työmaapäällikkö Risto Rantaeskolan mukaan asia pyritään sopimaan. Muuten asiasta tehdään rikosilmoitus.

– On tekijöitä saatu kiinnikin. Taannoin Koskenkylässä aurakuski tunnisti syyllisen. Soitin koululle ja pyysin ottamaan asian esille aamunavauksessa ja seuraavalla liikuntatunnilla laittamaan kepit paikoilleen. Myöhemmin äiti soitti, ettei heidän poikansa kaikkia ollut vienyt, Rantaeskola kertoo.

Tauno Hevonoja arvelee, että sana saattaisi tehota paremmin, jos auramies itse kävisi puhumassa kouluissa.

– Olen miettinyt, pitäisikö auramiesten mennä traktorien kanssa kouluille ja pitää pikkupalaveri oppilaille. Ehkä auramiestä kuunneltaisiin paremmin kuin opettajaa, Hevonoja toteaa.

Keppien nyppimiseen eivät syyllisty ainoastaan lapset ja nuoret, vaan niitä vievät myös aikuiset ravintolaillan jälkeen ja omiin tarpeisiinsa.

– Niitä viedään omiin liittymiin ja pihateille, mutta milläs sen todistat. Toiset ajattelevat, että jos otan tien varrelta joka toisen kepin, se ei vielä näy missään. Keppejä pidetään yhteisenä omaisuutena, Rantaeskola toteaa.