Kesä on tullut, ja toiminta Toijalan urheilukentällä on jälleen käynnissä. Kentällä järjestetään yleisurheiluharjoituksia ja -kilpailuja, pelataan jalkapalloa, pidetään liikuntatunteja keväällä ja syksyllä, käydään omatoimisesti harjoittelemassa, ja myös viereiset tennis- ja lentiskentät ovat kuntalaisten käytössä.

Tänä keväänä urheiluväkeä on ilahduttanut uusi kioski-/maalikamerarakennus. Jatkossa juomien ja pikkupurtavan myynti onnistuu ajanmukaisista, hygieenisistä tiloista. Yleisurheilukisojen maalikamera- ja tulospalveluväki on puolestaan suojassa sateelta ja tuulelta kioskin yläpuolella olevassa tilassa. Myös aikaa ja vaivaa säästyy, kun telttoja, pöytiä ja tuoleja ei tarvitse kantaa paikalle joka tapahtumaan erikseen.

Muilta osin on ajan hammas nakertanut pahasti Toijalan urheilukenttää, sen suorituspaikkoja, katsomoa ja huoltotiloja. Oheiset kuvat puhuvat puolestaan.

Kysymys kuuluukin, tämänkö Akaa/Toijala haluaa näyttää ihmisille, jotka tulevat läheltä ja kaukaa urheilemaan tai seuraamaan kilpailuja ja pelejä? Millainen kuva kävijöille jää paikkakunnan harrastusmahdollisuuksista, liikuntapaikkojen kunnossapidosta ja niiden kehittämisestä sekä liikunnan ja urheilun eteen tehtävän vapaaehtoistyön arvostuksesta, kun näkymä kentällä on sellainen kuin on?

Elämyksiä Toijalan urheilukentällä

Heti urheilukentän portilla tulijaa tervehtivät katsomon täysin rapistunut maalipinta, ruosteiset ja vääntyneet syöksytorvet, ränsistyneet ovet ja ikkunat sekä ilkivaltaisesti kentän verkkoaitaan tehdyt reiät.

Luonnollisille tarpeilleen menevät ihmiset kokevat omanlaisensa elämyksen katsomorakennuksen ankeissa wc-tiloissa, joita ei voi kutsua hygieenisiksi, viihtyisyydestä puhumattakaan. Etenkin vessoihin pinttynyt virtsan lemu on kesähelteellä suorastaan kuvottavan voimakas. Käsien pesu hoidetaan kylmällä vedellä, saippuaa ei ole. Juomapulloihin vettä etsivien ulkopaikkakuntalaisten usein esittämä kysymys kuuluukin, onko hanoista tuleva vesi juomakelpoista.
Kentän varsinaiset huoltotilat sijaitsevat urheilukentän toisella puolella. Ne ovat tasoltaan 'puoli astetta' paremmat kuin katsomossa, mutta eivät nekään edusta tätä päivää. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät kilpailujen järjestäjät juuri voi suositella niitä käyttämään, koska se tietäisi arvaamatonta jalankulkuliikennettä kentän poikki. Kun radoilla on meneillään juoksukilpailu ja lajipaikoilla vaikkapa kiekko- tai keihäänheittokisa, tämä aiheuttaisi todellisen turvallisuusriskin. 

Kentän osittain läpikulunutta ja rikkinäistä välineistöä säilytetään ummehtuneelta tuoksuvissa, hämärissä ja ankeissa tiloissa katsomon sisällä. Vuosikymmeniä vanhojen ylimääräisten tavaroiden vieminen sieltä pois ei tunnu kuuluvan kellekään. Osassa ovista on niin rähjäiset lukot, että ovien saaminen auki ja lukkoon vaatii usein omat niksinsä. Juoksuratojen pinnoite alkaa sekin olla loppuunkulunut.

Vuotavan katon suojaan sateelta

Toki me toijalalaiset saamme olla tyytyväisiä siihen, että meillä ylipäätään on katettu katsomo urheilukentällä. Ihan kaikilla kentillä ei sellaista ylellisyyttä ole. Sateelta pääsee siis suojaan; tosin istumapaikka kannattaa nykyisin valita niin, ettei saa katon läpi tippuvaa vettä niskaansa.

Oma lukunsa on tietysti ilkivalta, joka osaltaan vaikuttaa kentän ilmeeseen. Päämäärättömästi ajelehtivat, järkevän tekemisen puutteessa olevat nuoret viettävät aikaansa urheilukentällä juopotellen, roskaten ja rikkoen paikkoja. Kun nuoriso ei jaksa kiertää kentälle Sontulantien puolelta, sinne oikaistaan vääntämällä ihmisen mentäviä kulkuaukkoja verkkoaitaan.

Toijalan Vauhdin yleisurheiluväen edustajana tiedän kertoa, että kentällä vierailee kesän aikana tuhansiin kohoava väkijoukko, josta suuri osa on ulkopaikkakuntalaisia. Heitä saapuu kisoihin tasaisesti eri puolilta Suomea: Helsingin ja Turun seudulta, Pohjanmaalta, Itä-Suomesta ja tietysti ympäri Pirkanmaata. Esimerkiksi jo useiden vuosien ajan järjestetyt Akaan Seudun Nuorisokisat kesäkuussa ja Toijala Junior Games -kisat elokuussa ovat molemmat keränneet viime vuosina lähes 200 yleisurheilijaa kilpailemaan Toijalan urheilukentälle. Kun melkeinpä jokaisen urheilijan mukana saapuu vähintään yksi aikuinen ja tavallisesti useampiakin perheenjäseniä, nousee kentällä pyörivän väen lukumäärä useihin satoihin kisaa kohti.
Heille kaikille me näytämme edellä kuvatun palasen Toijalaa.

Näin meillä Akaassa

Eri puolilla Suomea kilpailuissa ja jalkapallopeleissä kiertävät urheilijat huoltojoukkoineen tietävät, ettei vastaavanlaisiin olosuhteisiin törmää oikeastaan missään muualla, pienemmilläkään paikkakunnilla.

Onneksi yleisurheilukilpailuja ja jalkapalloturnauksia on kuitenkin Toijalassa järjestämässä innokas ja osaava vapaaehtoisten joukko. Vuodesta toiseen he jaksavat talkoilla lasten ja nuorten liikunnan eteen − ankeista puitteista huolimatta.

Näitä vapaaehtoisia aina nolottaa kentän ränsistynyt ilmiasu ja tilat ihmisten sinne saapuessa. Hyvin hoidetut järjestelyt ja iloinen tunnelma toivottavasti kuitenkin paikkaavat osaltaan tilannetta ja saavat urheilijat tulemaan paikalle toistekin − tosin yleisurheiluväen korviin on kantautunut, että etenkin kovempiin tuloksiin pyrkivät urheilijat eivät halua tulla Toijalaan huonokuntoisten suorituspaikkojen takia.

Urheilukentän kunnostaminen ajanmukaiseksi on tietysti rahakysymys – mutta onko aina ollut kyse pelkästään rahasta? Entä jatkossa?

Tämäntyyppisten kaikille kuntalaisille avoimien tilojen kunnossapidon pitäisi olla suunnitelmallista, läpi vuosikymmenten jatkuvaa toimintaa, jotta tilat eivät ylipäätään pääsisi sellaiseen kuntoon, jollaisessa ne nyt Toijalan urheilukentällä ovat. Täysin rappiolle jätettyjen paikkojen kunnostaminen vasta kallista onkin – ja lopulta jopa mahdotonta. Vai tällaisenako Akaassa nimenomaan halutaan tilanteen jatkuvan? Uudesta kioskirakennuksesta kuitenkin iloiten ja Akaan kaupunkia kiittäen sekä aurinkoista kesää urheilijoille ja kaikkien seurojen talkooväelle toivottaen

Tuulikki Moisio
Toijalan Vauhti